Agirotu 2011

Puuh, nyt on tämän vuoden Agirotu takana!
Kiitettävän monta tuntia tuli tehtyä töitä etukäteisvalmisteluiden kanssa, ja kisapaikallakin meni lähes 40 tuntia. Ehti siinä välissä käydä kisaamassakin....

Perjantaina sekä agiradan että hyppärin tuomaroin ranskalainen David Martinez. Rimat oli tapissaan, ja agiradalta löytyi pöytäkin. Rataprofiilit oli todella mainiota, sujuvia pitkillä esteväleillä ilman turhia kepposteluita.
Agirata menikin ihan sujuvasti, HYL lopputuloksena, mutta meno ajoittain hyvää.
Hyppäri olikin sitten sielä ja syvältä... Waara nousi lähdössä seisomaan, ja loppurata olikin sitten tiivistettynä surkea. Turha sitä sen tarkemmin analysoida.

Lauantaina oli ensin Kokkosen Tuijan tuomaroima agirata, joka toimi samalla Finnish Openin karsintaratana. En päässyt rataantutustumisen aikana radan kanssa yhtään yhteisymmärrykseen, monta kohtaa jäi tilaan jos ehdin niin teen ohjauksen A, jos en ehdi niin teen B:n. Ja tietty rata suoritettiin sitten ohjauksella C, jota en ollut edes tullut ajatelleeksi. Tuloksena 35,18, sijoituksena 57 eli viimeinen maxi#, joka sai tuloksen. Yliaikaa 10s, toka hypyltä kielto, kepeiltä 5 (vedätin liikaa), A:n ylöäsmenolta 5 (joko NYT saa huolestua?!?!), keinulta 5 (tätä en ymmärrä, W teki siistin, hallitun keinun) ja tiputettiin vielä vika rimakin. No mutta eka tulos kolmosista kuitenkin....

Kaikilla näillä kolmella ekalla radalla oli samanlainen alku ja vielä samaan suuntaan: pakkovalssi oikealle. Ja joka s**tanan radalla Waara posotti kakkoshypystä ohi!
No arvaatte varmaan, millainen alku oli la-illan KV-radalla.
Jep.
Mutta arvatkaas, teinkö siihen pakkovalssia?
Noup.
Tyrkkäsin takaakiertoon ja vedolla yli, JEE onnistuttiin pääsemään tokasta hypystä ilman kieltoa mutta tiputettiin sitten rima. Jeah.
HYL tuli vitosesteellä, kun päätin ennen radalle menoa sittenkin kierrättää Waaran toisen siivekkeen kautta sylivekin sijaan. Kyllä kannatti, ohjaus jäi vajaaksi ja W hyppäsi hypyn takaisin päin. Loppuradalla ei onnistunut oikeastaan mikään muu kuin A:n ja puomin kontakti sekä kepeillä Apina oli sikapätevä, haki hienosti ja kesti kisatilanteessa takaaleikkauksen!
Keinu oli taas sieltä ja syvältä, jarrutti kyllä mutta hyppäsi puolen välin jälkeen pois....

Kokonaisuutena oli kyllä meille turhan haastavia ratoja, mutta eihän meidän vielä pitänytkään kolmosissa olla. Nyt käydäänkin kisaamassa ja hyllyttämässä ratoja keinulla, se täytyy saada toimimaan myös kisoissa! Samoten haetaan kepeille kisavarmuutta, treeneissä homma toimii, kisoissa iskee epävarmuus.

Sunnuntaille oli vielä yksi rata jäljellä, maxi kilpailevien joukkuerata. Meidän Kelpottimet-joukkueessa oli Waaran lisäksi kelpot Auvo, Late ja Ansa.
Lähdin tekemään varmaa nollaa käsijarru päällä, ja piru vie, sehän onnistui! Kaarroksia päästelin pitkäksi rimoja suojellakseni, kun takana oli raskas kisaviikonloppu. Keinullakin paloi aikaa, kun otettiin se siististi ja siveellisesti.
Siltikin viikonlopun paras rata sattui tärkeimpään paikkaan eli joukkuekisaan. Ja hienoa oli huomata, että Apinalla virtaa riitti, vaikka takana oli jo 2 pitkää, helteistä päivää kisavilinässä.
Lopputuloksissa Kelpottimet oli mahtavasti sijalla 4, pronssi oli vain 0,7 sekunnin päässä...

Videotodistekin joukkueradasta löytyy, kiitos kuvaajalle!