Eli kepit osataan, ei osata ja sitten taas osataan.
Jos olen keppien oikealla puolella, niin onnistumistodennäköisyys on 95. Ja moka tulee keppien aloituksessa.
Jos vaas vasemmalla, niin todennäköisyys luokkaa 50%. Ja moka tulee 2 viimeisellä kepillä.
Jostain käsittämättömästä syystä 2 viimeistä keppiä jää tekemättä hyvin herkästi, jos olen vasemmalla puolella. Eilen saattoi ehkä tapahtua hetkellinen herääminen asian tiimoilta, eli pari onnistunutta vasemman puolen kepitystä ilman ongelmia.
Muutenkin agissa on nyt selvästi aaltoliikettä havaittavissa.Treenit sujuu vaihtelevasti, tänään irrotaan putkeen vaikka kuinka kaukaa, huomenna ei löydetä putkea vaikka se olisi metrin päässä :D Jospa tämä olisi jotain itsevarmuuden temppuilua nuorella koiralla, eli ihan joka päivä ei voi olla varma siitä, pitikö tänne mennä vaiko eikö :D Mokat korjataan positiivisesti, eli en ole lähtenyt noista huomauttamaan, vaan suoraa vauhdista uusi yritys. Rimojen kolauttelusta/tiputtamisesta olen nyt alkanut sentään huomauttamaan, kun aikaisemmin ongelmaa ei ole ollut. Tarkoituksena tehdä selväksi, että vaikka estekorkeus nousee, niin siltikin se rima on pyhä lehmä, johon ei kosketa. Eli kosketuksesta "Pöh" ja rata seis, rima paikoilleen ja uudestaan.
Nemolle irtosi ensi sunnuntaille tokokoepaikka Lahdesta. Josko jäisi meidän viimeiseksi AVO-kokeeksi, eli ykköstä toivotaan :D Treenattu on tosi vähän, ainoastaan jääviä ja luoksetuloa sekä perusasennon kontaktia. Hyvältä näyttää :)
Sitä pitää Waaraa edelleen niin pienenä rimpulana, mutta Leenan ottama kuva sunnuntailta kyllä kertoo muuta... Waara vasemmalla, vieressä isoäiti Kenkku ja Retta.
Ja lopuksi Leenan ottamaa todistusaineistoa Waaran metallinoudosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti