Waaran kanssa agihallilla viime perjantaina oman ryhmän harjoituksissa otettiin perushäröilyä ilman järkevää ideaa. Lisäksi pussia, puomia ja rengasta. Puomin ylösmeno alkaa olla kohdillaan, alastulossa edelleen epävarmuutta oikeasta pysähtymispaikasta. Renkaassa etenkin tämän päivän treeneissä alkoi löytyä varmuutta va vauhtia :) Ja puomikin pelitti tänään taas perjantaita paremmin, kyllä se siitä kun vaan reenaa! :D
Nempan kanssa on tehty tokotokotokoa. Vaihtelevalla menestyksellä. Viime perjantain oman porukan treeneissä otin ensin paikkamakuun yhdellä välipalkkauksella. Hiljaa oli. Paikkamakuun jälkeen muistin kerrankin pitää Nemon perusasennossa hetken aikaa, kun eihän kokeessakaan heti voi vapauttaa, koska silloin alkaa väyhväyh.
Makuun jälkeen otin seuruun, jäävät ja kait jotain vielä... ja palkkasin vasta sitten. Nemo teki ihan täpöllä! Hyppykin oli viimein miulla mukana, joten muistuteltiin sitäkin. Tosin miun piti ensin kysyä Tiinalta, mites se AVO-hyppy menikään :D Ja selvästi Nemollakin oli ensin dementiaa, lopulta saatiin hyppykin onnistumaan, ja siinäkin Nemon asenne kohdillaan!
Sunnuntaina käytiin Waaran kanssa Sapekon mätsärissä. Kehäkäytöksessä oli hieman venkulointia, mutta kokonaisuutena ihan ok. Ja lisäksi tuo eläin on kasvanut, koska Mirkakin huusi miulle kesken kehän "Juokse", eli Waaran ravi vaatii miulta lisää vauhtia ollakseen kohdillaan. Aikaisemminhan miulta riitti reipas kävely. Waaralle punainen, mutta punaisten pentujen kehästä meidät paiskattiin pihalle. Mirka räpsäisi todistusaineistoakin, allekirjoittanut vihreissä :D
Mätsärin lopuksi päätin ottaa vielä Nemon kanssa tokoa, ettei toinen jää ihan hunningolle. Sarjassamme viisaita ideoita, vettä satoi ja pihassa isoja vesilammikoita... Autosta otettaessa Nemo oli vielä into pinkeänä, samoin kun laitoin loppupalkan eli luun taskuun. Mutta kun irroitin hihnan ja sanoin "Viereen", niin Nemo romahti EVVK. Ei voi käsittää. En saanut millään virettä ylös, ihan aavistushetkiä piti kontaktia mutta muuten ihan nollasuoritus. Palkkasin sitten ihan pienestä kontaktista, ja koira autoon. Käytiin vielä agihallilla ihmettelemässä ajokoirien erkkaria, ja hallin tyhjennyttyä otin Nemon halliin, jotta tokosta jäisi positiivinen olotila. Kyllä kannatti. Tai sitten ei. Hetkellisesti teki töitä, muuten oli kuin märkä lapanen, ei kiinnosta. Seuruusta on tullut yhtäkkiä ihan pskaa, ei huvita. Luin sitten eilisiltana oikein urakalla netistä viisaampien tuumailuja tokon treenaamisesta.
Suurimpana oivalluksena tuli (taas kerran, unohdan tämän aina ja joka kerta jossain vaiheessa):
ohjaajan pitää olla ILOINEN, virheistä ei masennuta vaan haetaan positiivisella asenteella koiralle oikeaa suoritusta! Nemon kanssa tuo unohtuu aina, koska Nemoa ei voi palkata liian innokkaasti, kun tuo lähtee niin helposti lapasesta. Mutta ajan kanssa käy aina niin, että mie muutun apaattiseksi käskykoneeksi, joka vielä huomauttaa liian painokkaasti virheistä.
Tänään sitten uudella asenteella Waaran agitreenin päätteksi Nemo halliin.
Ihan ekana naksu kouraan. JA kas kummaa, koirahan toimii!
Selvästi näkee, miten Nemon ihan kohtuu ok seuruu on muuttunut haahuiluksi, sillä kun naksautin ihan ok seuraamisesta, koira nousee ihan eri asenteella odottamaan palkkaa! Eli nyt onkin haasteena se, miten saan palautettua Nemon uskon siihen, että kyllä sitä pakkaa on tulossa myös silloin, kun naksu ei ole kädessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti