Käsittämätöntä, miten nopeasti voi koiran korva mennä todella huonoon kuntoon!
Loppuviikolla, olikohan torstai, kävin kummatkin koirat rutiininomaisesti läpi, ja Waaran korvat oli täysin siistit.
Eilen käytiin Nemon kanssa metsässä, ja Waara jäi kotio, kun pakkasta on noin paljon.
Reilu tunti oltiin poissa, ja kotiin tullessa vastassa oli korvaansa riiputtava koira :(
Kurkkaus korvaan: punainen, turvoksissa ja moskaa täynnä.
Puhdistin pumpulilla, ja Waaran olo helpottui selvästi. Mietin, josko olisi perjantaina onnistunut saamaan neulasen korvaansa kuusen alla könytessään.
Tänä aamuna korva oli ihan karmea, joten puhelin kouraan ja soitto päivystävälle eläinlääkärille.
Itse epäilin kyseessä olevan hiivatulehduksen, josta ellikin oli samaa mieltä, koska Waaran antibioottikuuri päättyi alkuviikosta.
Clavubactin kuulemma helposti aiheuttaa hiivaa, ja Waaran korva erite on tyypillistä hiivan aiheuttamaa.
Sain puhelinreseptin apteekkiin, ja kävin hakemassa Canofite-tipat ja Rimadyliä sekä putsaukseen Vetridermiä.
Lisäksi vielä Nemon pentuajoista oppineena Molkosania sekä ruoan sekaan laitettavaksi että korvan putsaukseen.
Pentunäyttely jää meiltä nyt väliin, mutta tuleehan noita näyttelyitä vielä. Eikä pentunäyttelyissä jaeta edes SERTejä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti