Vihdoin ja viimein kelit lämpenivät, ja koirienkin, tai no lähinnä Nemon kanssa voi käydä kunnon lenkeillä.
Waara on edelleen käytännössä sisäkoirana lääkärin määräyksestä. Korva on onneksi lähtenyt paranemaan, mutta otsalampun loimussa syvällä korvassa näkyy vieläkin tulehdusmuutoksia. Ensi viikolla kontrolliin, josko siihen mennessä olisi parantunut täysin.
Nemolla oli viime torstaina fyssarikäynti. Selässä, juuri siinä kaikista ilkeimmässä kohdassa oli pientä jumin alkua. Saattaa johtua puhtaasti siitä, että kovien pakkasten takia lenkit on olleet lyhyitä, ja kylmyys itsessäänkin jumittaa lihaksia. Varuilta mennään kuitenkin helmikuun lopussa taas Einille, ettei jumi pääse pahemmaksi.
Sisällä on Nemon kanssa tehty metallinoudon vahvistamista. Maanantai-iltana lenkin päätteeksi pysähdyttiin jäähallin parkkikselle ottamaan pienet tokot, ja johan oli koirassa intoa! Eipähän kyllä olla Nemon kanssa kuukauteen treenattukaan, taisi tauko tehdä kummallekin terää :)
Harmi vaan, ettei eniten treeniä AVO-liikkeistä vaativaa paikkamakuuta viitsi Nemolla tuolla pakkasessa ottaa. Piippaus on niin herkässä, ja siitä olisi tarkoitus päästä kokonaan eroon.
Waaran kanssa on sisällä otettu edelleen perusasentotreeniä, sekä lyhyitä parin askeleen siirtymisiä. Kontakti on upea, eilenkin meinasi pentuparka kompastua leluunsa, kun tuijotti niin tiiviisti miuta :D
Noudossa on aloitettu pitämisen vahvistaminen, nopeasti Waara tajusi idean, mutta vaeltaa edes takaisin pitäen samalla tunnaripalikkaa suussa :D Vielä kun saisi kakaran pysymään aloillaan ilman, että palikka tipahtaa....
Nemolla meni eväs vaihtoon, kokeilen J&V kana-riisin tilalla Canami Lamb&riceä. Näyttää maistuvan, eikä ainakaan vielä ole reagoinut ruoan vaihtoon närästyksellä. Waarallekin olen laittanut tuota pentunappulan sekaan. Pikkuhiljaa kun pitäisi Waarankin evästä muuttaa kohti aikuisruokaa, kasvu on selvästi hidastunut, painoa tulee muutama sata grammaa viikossa aikaisemman lähes kilon sijaan. Ja vaaleasta blondi-Waarasta on tullut tumma, Nemoakin astetta tummempi. Viimeinen, hankaluuksia jo orastavasti aiheuttanut katkennut alakulmurikin tipahti viime viikolla pois, joten nyt kidassa kiiltenee vitivalkoinen rivistö. Alakulmureita pitää pikkasen seurailla, osuvat vielä aika napakasti yläikeniin, mutta muuten purennassa ei ole moitittavaa :) Paitsi silloin, kun sitä testataan emäntään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti