torstai 14. toukokuuta 2009

Yhtä sun toista

Tälle viikolle on ehtinyt taas kertyä jos vaikka jonninlaista toimintaa.

Maanantai meni koekrapulaa potiessa, eikä tehty Nemon kanssa pikkulenkkejä kummempaa.

Tiistaina olikin sitten taas fyssari-Einin vuoro.
Hienosti oli alkanut lihaksia muodostua, eikä pahoja jumeja missään.
Itse olin huolissani Nemon takajalkojen varpaista, Nemo kun seisoo pöhkösti varvastellen, eikä kunnolla kaikilla anturoilla. Eini tuumasi, että voi olla joko ääreishermostosta (vaimikäseon) johtuvaa, tai sitten pitkän levon ja viime viikkojenvähäisen liikunnan takia varpaien liikeradat on pienentyneet. Eini venytteli Nemon varpaita suuntaan ja toiseen, ja jo käsittelyn jälkeen oikean takajalan varpaat asettuivat selvästi paremmin. Saatiinkin kotijumpaaohjeeksi varpaiden kääntelyä joka toinen päivä :D Lisäksi jatketaan liikunnan lisäämistä, ja nyt niin, että Nemo saa olla vapaana metsässä jne, jotta saaadaan koko kroppa käyttöön.
Einille ihmettelin edelleen sitä, miten paljon rauhallisempi Nemo nykyään on. Turha häseltäminen on jäänyt lähes kokonaan pois, ja muutenkin Nemon olemus on rauhallisempi kuin ennen. Einin mukaan tämä voi johtua siitä, että kipu on nyt selästä pois, eikä Nemon tarvitse peitellä sitä ylimääräisellä häsläämisellä.
Kipu kun vilkkaassa koirassa ilmenee ylivilkkautena, kun taas rauhallisesta koirasta tulee täys lapanen.
Kuntoutuminen siis etenee, mutta katsotaan, mitä kesä tuo tullessaan...

Tiistai-iltana käytiin Mirkan&Rapen&Verdin kanssa tekemässä jäljet.
Nemon jälki oli reilu 50m, ja matkalla ensimmäistä kertaa oja. 10-20 m välein oli namirasiat maassa.
Hienosti meni, välillä hetkellisesti nosti kuonon maasta ja kerran meinasi lähteä väärälle jäljelle. Tosin tuota väärää suuntaa mietin, että toiko tuuli miun poistumisjäljeltä hajua Nemon nenään.
Ja siitä ojastakin Nemo selvisi hienosti, varmisti ensin, ettei jälki käänny ojan reunoja pitkin, ja sitten hyppäsi ojan yli ja jatkoi jäljestämistä :)
Namirasiat ilmaisi kaikki, tosin muutamalle piti käskeä maahan, kun Nemon mielestä ilmaisuksi riittää, kun vähän tassulla raapasee "tossa se on" :D
Tyytyväinen voi siis olla :) Pitääkin perehtyä paremmin pelastusjälkeen, josko sieltä löytyisi Nemon selälle sopiva harrastusmuoto...

Keskiviikkona oli agitreenien vuoro kera WW:n. Nyt oli koko halli käytössä, kun vuoroviikoin toinen treeniryhmä on ulkona. WW kulki mainiosti, monta hankalaa (huom suhteutettuna WW:n tasoon :D) hyppykulmaa, ja WW meni kuin vettä vaan! Hypyn kiertoja taisi tulla peräti 1, ja sekin johtui miun naurettavan huonosta käskytyksestä.
WW:n treenien jälkeen kokeilin, miten Verdi kulkee agiradalla. Ja totta tosiaan, pienelläkin koiralla voi olla käsittämätön vauhti! Tosissaan sai pinkoa, ja ensimmäinen yritys kariutuikin siihen, että lähdin lönköttelyvauhtia liikkeelle. Pari seuraavaa radanpätkää sujui jo paremmin, jos miun ohjausvirheitä ei lasketa. Ja minikoirassa on kyllä ehdottomasti parasta se, että kontaktien kanssa saa olla melkolailla huoleton :D
Illan päälle oli vielä oman ryhmän koulutusvuoro. Kiva kouluttaa porukkaa, josta joka kerta näkee edistymistä :) Katsotaan, kuka kerkiää/uskaltaa/haluaa/tahtoo/viitsii kisata ensimmäisenä. Tällä edistymistahdilla ainakin osa porukasta on syksyyn mennessä kisavalmiita!

Ja loppuhuomautuksena: Laukaan 6.6. tokokokeessa mahdollisuus bongata Nemo, joka toivottavasti pysyy tällä kertaa kehänauhojen sisäpuolella :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti