Jos jouluna ei ole lunta...

...niin joulukorttikuvakin otetaan sisällä!

Nemo ja Waara taustajoukkoineen toivottavat kaikelle kansalle oikein mainiota joulua!

Piparihaastekin suoritettiin onnistuneesti:

 

Ei se ole paras, joka harjoittelee eniten vaan se, joka harjoittelee oikeita asioita

Otsikko kumpuaa lauantaisista Suoknuutin Jaakon agitreeneistä. Jaakolta tuli hirmu hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten lähdetään työstämään meidän ikuisuusongelmaa: rimojen tiputusta pakkovalssissa ja takaakierto-päällejuoksussa. Käytettiin meidän 20min treenistä varmasti ainakin puolet pelkästään tuohon. Mutta ennemmin korjaan sen, mikä ei toimi kuin teen rataa, jossa rimoja tippuu! Tuo on kuitenkin jo oikeasti muodostunut ongelmaksi, sillä kisoissa rataantutustumisissakin pyrin suunnittelemaan niin, ettei tulisi pakkovalsseja... Jaakko näki heti sen, mitä itsekin olen pitänyt riman tippumiseen syyllisenä: Waara kuvittelee selviävänsä vauhdilla, eikä kokoa noille hypyille kunnolla. Hyvin pienestä on kiinni, takajalat kolauttaa riman alas. Nyt saatiin ihan kädestä pitäen vinkkiä siitä, miten lähden Waaralle opettamaan kokoamista nimenomaan takaakierroissa ja päällejuoksuissa. Kunhan joulukuussa palataan treenaamaan, niin tiedänpä, millä aloitan!
Jaakon loppukommentit: Liikut hyvin, ajoitukset on kohdallaan! Ehdottomasti kannattaa nähdä vaivaa tuon pakkovalssiongelman korjaamiseen, te ootte niin hyvä pari!
Hirveen hyvällä fiiliksellä voi nyt marraskuun pitää agitaukoa!

Tosiaan alunperin oli tarkoitus viime vuoden tapaan taukoilla joulu-tammikuu, mutta etenkin kisoissa alkoi tuntua jo siltä, että hyvinhän tässä joutaa tauolle. Ja suunnitelmissa onkin nyt käydä suoraan tauolta itsenäisyyspäivänä Joensuun agikisoissa, sitten aloitella pikkuhiljaa treenaamaan ja vuoden vaihteessa pakkasen salliessa kisat sitten Kotkassa ja Lahdessa.

Viikko sitten käytiin Lehdistön Esan koulutuksessa Valkealassa. Taidettiin ehkä jopa tehdä nolla 30 esteen radalla, mutta tehtiinpä taikka ei, niin oli kyllä hyvät treenit! Ohjaajalle etenkin muistutusta siitä, että sitä koiraa voi välillä kääntääkin... Nyt olen tietoisesti antanut kaarrosten vähän levähtää, jotta vauhti säilyy, ja pyrkinyt hoitamaan mahdollisimman paljon linjaamalla. On vaan jäänyt vähän päälle tuo linjaaminen... Eli välillä tiukkaakin käännöstä peliin!

Kisojakin käytiin kuukauden aikana muutamia, tuloksellisesti ei mainittavaa menestystä mutta muuten radat on olleen tosi hyviä! Ohjaajalta alkanut löytyä rohkeutta kokeilla ohjauksia, ja myös toteuttaa ne, ja nehän sitäpaitsi toimii! Todella pienestä on radat olleet kiinni, mutta tärkeintä on se, että radat itsessään on onnistuneita, vaikka se ei tuloksissa näkyisikään. Juoksu- A:kin on päässyt jo kisatestiin. Ihan ei toimi vielä, kisatilanteessa Waaralle iskee epävarmuus, saako juosta vaiko eikö. Ja jos jarruttaa vähänkään, niin loikkaa sitten liian korkealta. Omaan ohjaukseen juoksari on tuonut lisää rohkeutta selvästi, kun ei voikaan enää himmailla koiran ollessa kontaktilla. Pakko edetä ja uskaltaa!

Tokon saralla ollaan vähän laiskoteltu... Nemon kanssa on kyllä viilattu ohjattua takaisin kuntoon, se kun meni ihan totaalisen rikki syksyn kokeissa. Nyt alkaa taas pelittää, ajatus aina reunimmaisen kapulan hakemisesta on syttynyt, eikä enää "unohda" merkkiä matkan varrella. Seuruuta on työstetty jättämällä palkka autolle, ja kelpie Nemo on sitten tehnyt piiiiiiitkää seuruuta, jossa huomautan lepuilusta. Sitten jostain perusasennosta ensin suulliset kehut ja vapautus palkalle. Näyttää toimivan! Kaket on Nemon kanssa ihan toivoton juttu. Kun ei pysty pysymään paikoillaan niin ei pysty... Entistä enemmän luulen, että takapäässä on nuoruusaikojen hermopinteen jäljiltä pikkuhiljaa pahentunut tunnottomuus, eikä Nemo vaan hahmota takajalkojaan kunnolla. Tietty, jos kehtaisi opettaa kaukot uudestaan niin, että etutöppöset pysyy paikoillaan....
Waaran kanssa on pikkuhiljaa rakenneltu EVL:n liikkeitä, josko ensi keväänä käytäisiin kokeilemassa. Harmi, ettei kahden koiran kanssa voi osallistua samaan luokkaan, muuten varmaan kävisin jo talvella Waarankin kanssa kokeilemassa, miten vire ym kestävät eeveeällässä. Ohjatun ajatus on syttynyt, noudon orastaneet ongelmat on korjattu, kaukoissa toimii hirmu hyvin sisällä, pitäisi vaan yleistää muuallekin. Kuuntelutreenejä on Waarankin kanssa tehty, niissä oli aluksi hieman hahmotusongelmaa, mutta sitten kelpiellä syttyi lamppu päässä! Tiukassa oli kaavat ensin, mutta nyt pystyy jo oikeasti kuuntelemaan ja tekemään normaalista poikkeavaa. Josko sen seuraavan pennun kanssa osaisi aloittaa vähemmän kaavamaisesti tokoilunkin...

Saamaton päivittäjä

Kyllä se vaan on niin, että naamakirjaan päivittely vie intoa päivitellä blogia...
Vaikka samalla vaivallahan sitä sitten tännekin kirjoittaisi samat löpinät.
Mutta laiska ei saa aikaiseksi.

Pikakelauksella taas kahden viime kuukauden tapahtumat:
- Agin piirinmestiksissä yksilöradat blaablaa, joukkuepronssi sentäs tarttui matkaan! Kiitokset joukkuekavereille! Ja kerrankin myös Waaran tulos oli mukana yhteistuloksessa!
- Kouvolan näyttely 17.8. Waara oli ROP! OHHOH!

"Tyyppi erinomainen, tasapainoisesti rakentunut. Hyvällä askelpituudella liikkuva uros. Hyvä luusto, tasapainoiset kulmaukset. Hyvälinjainen pää, karvanlaatu voisi olla kovempi. Hyvässä kunnossa. Esitetään kauniisti edukseen." Tätä mieltä oli Päivi Eerola Waarasta, tuloksena VAL ERI SA VAK1 PU1 ROP
- Tokon Piirinmestis Imatralla 18.8., Nemppa kehässä, tulos taisi olla paria pistettä vaille EVL3
- Savonlinnan agikisat 25.8. HYL- 0/3. - HYL. Normisettiä
- Elo-syyskuuun vaihteen viikonloppu meni Kiteellä agileirillä Ojansivun Katjan ja Jänesniemen Elinan opissa. Ja kyllä, viimein näin linjaamisen valon! Vielä kun oppisin toteuttamaan...
- Heinolan agikisat 8.9. HYLHYLHYL, njoo!
- LAUn seuranmestiksen 14.9. yhtä väärää putkenpäätä vaille nolla.
- Niinun treenit 14.-15.9. pino vinkkejä ja treenattavaa, mutta myös paljon onnistumisia!
- Riihimäen agikisat 21.9. HYL-0/3.- HYL, ihan kuin jotenkin toistuisi nää jutut...
- Mikkelin agikisat 22.9. HYL-0/7.-HYL, juuri näin.
- LPKYn tokokisat  28.9. Nemo kehässä, EVL3 212,5p. Paljon hyvää, mutta sekoitetussa järjestyksessä viimeisinä liikkeinä zeta ja ohjattu, kummatkin nollille. Nice!
- Parikkalan tokokoe 5.10. Nemo taas kehässä, EVL3 213,5p. En tiedä, mikä iski ekana yksilöliikkeenä olleeseen seuruuseen, koira oli ihan pihalla, ja siitä nolla. Samoten LPKYn kokeessa hajonnut ohjattu ei toiminut sitten yhtään, nollille sekin.
- Ja viimeisenä eiliset Janakkalan agikisat 5-HYL-HYL. Radat hyviä, mokat täysin ohjaajan. Vitonen okserilta, vähän tyhmä ohjausvalinta takaaleikkaus okserilla, joka oli kohti seinää. Keskimmäisellä radalla aurinko häikäisi just sopivalla hetkellä, haltuunotto liian pitkäksi ja puomin sijaan putkeen. Vikalla radalla TAAS pidin koiraa käsissä liian kauan, rima alas, ja ratahenkilö viimeisteli tilanteen heilumalla sen tippuneen riman kanssa niin, että eihän siitä mitään tullut ja koira suhahti putkeen. Loppu meni vähän rairai-asenteella.
Mutta saatiin videoita, kiitos Hannan!
http://youtu.be/OnXoowW8kmc
 http://youtu.be/_rUjsCKiDnA
http://youtu.be/lmn8z7GbaHo

Palataan asiaan taas kahden kuukauden kuluttua!

peeäs. Hirveä pentukuume! Waara laittaa kohta senssi-ilmoituksen Tori.fi-sivustolle!

Tuplajuhlat & Operaatio Hikka

Viikon sisään mahtuikin ihan tuplasti juhlittavaa:

Ensin Waara, tuo pienisuuri Apinamies täytti 4v. 31.7.2013!

 

























Ja tänään on sitten Nemppanomppa El Bomban vuoro täyttää 7v!
Maailman paras kelpiepersoona, aina äänessä, mitään ei helpolla tapahdu, mutta juurikin sen takin niin äärimmäisen rakas :)

Waaran synttäreitten kunniaksi sain myös viimeisteltyä AVA-kunniakirjan, suomalaiset perinnerodut jäivät tuloslappujen alle piiloon. AVAutumisen tärkeimmät laput on nyt tallessa, kaikki LUVAt ja SERTit :)

Ja sitten Operaatio Hikka!

Joskus viime talvena huomasin, että hitto, "enpelkäämitäänenketään(paitsi vettä pullossa ja Kaisaa)-Nemo pelkää hikkaa! Eli kun hikkasin, koira läks kiireesti piiloon toiseen huoneeseen. Kevään ja kesän aikana tämä on säilynyt, ja jos lenkilläkin esim. hikotan, niin Nemo muuttuu tosi levottomaksi, ravaa edes takaisin häntä alhaalla ja läähättää. Ihan ihme juttu! Tiedä sitten, yhdistyykö jotenkin Nemon omiin vatsaongelmiin vai mihin... Eilen sitten päätin, että jotainhan tuolle on tehtävä, ettei etenkään lähde yleistymään muihin ääniin. Saatikka esim. ennen tokokoekehään menoa, jos vaikka hikka iskee, niin se koe on sitten siinä....

Otin sitten Nemon iltanappulat ruokakippoon, istuin olkkarin lattialle ja hikkailin. Koiranomistajan arkea...

Varuilta laitoin jo valmiiksi makkarin portin kiinni, ettei pakene sängyn alle. Ekasta hikasta Nemo syöksyi eteisen nurkkaan makaamaan ja läähättämään, ei tullut kutsumalla pois. Jatkoin sitten hikottelua, ja jokaisesta HIK!-äänestä heitin Nemon jalkoihin nappulan. Pystyi sentäs niitä syömään. Pikkuhiljaa kykeni hakemaan nappuloita ensin ihan läheltä, ja sitten tuli jo olkkariinkin niitä hakemaan. Heittelin vuorotellen vasemmalle ja oikealle nappulan aina hikotuksen tahtiin, ja Nemo kipitti niitä n. metrin päästä aina puolelta ja toiselta hakemaan. Lopuksi annoin vielä vähän reilumman satsin suoraan kiposta viimeisestä HIK!-äänestä, ja hyvin kelpasi. Nytpä siis jatketaan tällä linjalla, ja syötän iltanappulat hikkaillen. Toivottavasti tepsii, alku oli ainakin ihan lupaava!

Lomat loppuu, nollatili aukeaa

Nonni, täällä taas!

Kesäloma mennä hurahti vähän liian nopeaan tahtiin, mutta tavoite tuli saavutettua: kesälomalle ei ollut mitään tavoitteita, ja niin se toteutuikin! Kolmas lomaviikko kurvailtiin Lapin maisemissa, ja pitihän sitä kotimatkalla sitten pysähtyä Kemiin kisaamaan agilityä... Niin, ja treenattiin muuten Levin maisemissa paikallisen koiraporukan esteilläkin, ja vastavuoroisesti sitten vähän kouluttelinkin heikäläisiä. Kiitoksia vainen estelainasta, jos joku kittiläläisistä tänne eksyy lukemaan!

Mutta niin, ne Kemin kisat... No, ekalta radalta puomin alasmeno (tuli poikittain) sekä rima, eli kymppi ja luokan nopein aika kaikki säkäluokat mukaanlukien. Päälle sitten kaksi hylkyä, että ihan sitä perusnormaalia menoa taas. Paljon hyvää, ja sitten ne ohjaajan sähläykset hylkäämässä.

Eräs kemiläinen sähellys http://youtu.be/Q5rgN3NM1YI

Sitten tänään surffailtiinkin oman seuran kisoissa. Tuomarina ulkomaanasukka Grunderin Sascha, jolla oli ihan kivan kinkkiset radat. Semmoiset, joilla pitää vähän jumpatakin, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tykkäsin! Ekalla radalla (KV) typerä keppivirhe, takaaleikkauksen luki käskyksi jättää kepit kesken ja hakea vieressä oleva hyppy. Ennen A:ta väännettiin sitten tosissaan, että hypätäänkö se hyppy ennen A:ta vai ei. No hypättiin lopulta. Ja sitten se virhe, mistä ei puhuta kun ei sille mitään mahdeta.
Toinen rata sitten hyppäri. Alussa meni pupu pöksyyn, ja kolmosen vastaanottovalssi vaihtui nössöohjaukseen ts. takaaleikkaukseksi, mutta näytti se menevän joten kuten noinkin. Keppikulma oli haastava, ja Waarastakin näkee, että ihan tosissaan miettii, mistä aloittaa. Mutta onnistui! Sitten olikin aika RAIRAI-meininkiä melkeinpä koko loppurata, kulki kyllä tosi kivasti! Nollalla ja -5.14 ajalla maaliin, sijoituksena neljäs. LAUlaiset on tarkkoja näissä hommissa: sijat 2-4 tuli meille, ja koirakot puolen sekunnin sisällä kaikki!

Videota tämän päivän radoista http://youtu.be/kOog-l8UXE4

Viikon päästä sitten agin piirinmestikset. Kiva oli saada eka SM-nolla nyt tähän saumaan, niin toivoa on joskus saada sitten seuraavakin!