Ahaa!

Päästiin Waaran kanssa mukaan LAun maxien SM-joukkueeseen päätähuimaavalla nollaprosentilla 7%! (Kyllä, 7, seitsemän, ei ole kirjoitusvirhettä).
Eilen oli vuorossa ensimmäiset SM-porukalle tarkoitetut treenit, vetäjän Pullin Maiju.
Ja tulipahan taas sellainen AHAA!-elämys, että oksat pois!
Yksinkertaistettuna:
Heti, jos ja kun löysään omaa ohjaustani, Waara aloittaa arpomisen siitä, mikä on seuraava este. Toisin sanoen, jos oletan kohdan olevan helppo ja ohjaan vähän sinne päin, niin Waarapa päättää itse liikkeen suunnan! Tämähän on se vanha tuttu OHJAA, ÄLÄ OLETA!, mutta jotenkin se on vaan päässyt unohtumaan. Koko rata, siis KOKO RATA, JOKAINEN ESTE on ohjattava! Eilen parissakin kohtaa kävi heti köpelösti, kun kuvittelin kohdan olevan helppo ja selkeä. Ja kas, sinne läks Waara-kelpie kiertoradalle.

Parin viime viikon aikana olen tajunnut myös toisen olennaisen asian: ensin on kyettävä ohjaamaan radat nollina, sitten vasta käyn miettimään, mitä niille satunnaisille rimoille tai rikki oleville kontakteille tehdään! Vielä muutama viikko takaperin tutustuin ratoihin vältellen takaakiertoja ja pakkovalsseja (=rimat..), mietin, mitä jos pysähtyy puomilla, mitä jos ei, miten sitten ohjaan jne, entäs A, vedätänkö vaiko enkö, entäs jos varastaa lähdössä rumasti... Miten tuolla aivosotkulla voi suunnitella ohjausta, saatikka saada edes teoriassa nollia???
Nyt siis huspois ajatukset tippuvista rimoista, loikituista kontakteista jne, keskityn VAIN ja AINOASTAAN siihen, miten ohjaan radan saman tasoisesti kuin mitä treeneissäkin tehdään! Puomien alastulojen jälkeiset ohjaukset oletuksella, että ei pysähdy, sillä kisatilanteessa Waara on puomilla tehnyt hyvän 2o2o:n varmaan joskus ykkösissä... Kun ohjaus kestää koko radan paketissa, eikä tarvitse kalastelupelastella, niin aloitetaan fiksaamaan kontaktit ym kuntoon. Kaikkea EI VOI korjata eikä kaikkeen keskittyä yhtä aikaa!

Eilissä treeneissä mentiin tällä samalla asenteella! Ja kas, Waara teki ihan superupeat kontaktit! Etenkin puomin alastulo oli LOIS-TA-VA!, jokainen toisto yhtä hieno! Keinukin pelitti, ei puhettakana kisoissa nähdystä "en tuu alas asti", vana ihan mahitkeinuja! Nyt on vähän sellaiset fibat, että ihan itse omalla epävarmuudella kisaradoilla olen saanut myös koiran epävarmaksi alastuloilla ja keinuilla. Nyt, kun asenne oli kohdillaan, niin Waarakin teki suprehienosti!

Huomenna Lohjalle jatkamaan ohjausnollien hakua!

peeäs. Pentukuume on jo ihan älyttömissä lukemissa, Olgan ultraa odotellessa!