Yhdelle koiralle kun saa terveen paperit, niin toiselta lähtee jalat, tai tarkemmin vasen jalka alta.
Viime viikonloppuna Nemo juoksi normaalin tapaan reilu tunnin metsälenkin Waaran kanssa välillä rallaten. Liukastui kerran pari ilkeän näköisesti, kun jään päälle oli satanut lunta. Pari tuntia lenkin jälkeen vasen takajalka oli pois pelistä koiran noustessa makuulta. Ei varannut jalalle ollenkaan hetkeen, sitten pikkuhiljaa laski jalkaa maahan. Eli tismalleen samoin kuin aikoinaan välilevypullistuman vaivatessa. Sunnuntain jälkeen oireet ovat rauhoittuneet, mutta normaali tuo jalka ei ole vieläkään.
Tänään sitten suunnattiin Kouvolaan tutkittavaksi.
Ortopedi kopeloi Nemon ensin läpikotaisin, ei aristanut mitään. Sitten RTG-kuvat, koko koiran luusto ihan priimaa! Rauhoituksen aikana ortopedi oli kopeloinut Nemoa vielä lisää, ja löydöksenä vasemman takajalan varpaiden koukistajajänteiden lievä turvotus. Toisin sanoen ontuma johtui todennäköisesti varpaiden yliojentumisesta ja sen aiheuttamasta kivusta. Muiden "oireiden" (vapina, irokeesi rappusia noustessa) takia otetaan nyt testikäyttöön Neurontin, josko kyseessä on kuitenkin hermokipu. Vaikka RTG ei läheskään kaikkea näytäkään, niin jo se puhtaan selän näkeminen helpotti suuresti. Silloin parivuotiaana kun ennustettiin mm. lumbosakraali stenoosin etenemistä, ja itse pelkäsin spondyloosia, välilevykalkkeumia ja vaikka mitä... Mutta toivottavasti tuo varvasdiagnoosi on oikea, ja selvittiin (suurella) säikähdyksellä!
Nyt Nemo nukkuu vielä krapulaansa pois, ja huomenna lähdetäänkin sitten taas reissun, Jyväskylä odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti