Täällä ollaan taas! Tai ollaanhan täällä oltu koko ajan, mutta blogin päivittäminen on vaan jäänyt ja jäänyt ja jäänyt. Kovasti paljon ei ole kerrottavaa. Agissa on kisattu tuskallisen paljon, HYL-putki komea. Tokossakin muutamaan kertaan, VOI2-tuloksia Waaralle ja EVLnollia Nemolle.
Viimeisimmät agikisat Imatralla oli oikeastaan täyttä ajanhukkaa ja haaskausta, usko omaan osaamiseen on kesän ja syksyn hyllyttelyjen myötä hävinnyt kuin kelpi metsään, joten eipä siitä kisaamisestakaan mitään tule. Eikä tullut.
Agin puolella ollaan Waaran kanssa mukana OJ Rissasen lokakuussa aloittamassa valmennusrenkaassa. Pari treenikertaa takana, ja kuukausittain on tarkoitus jatkaa aina ensi kesään asti. Muuten treenaillaankin omatoimiryhmässä tutussa porukassa.
Otsikko liittyykin sitten kuluneen viikonlopun touhuihin ja Alatalon Vappuun.
Vappu oli koko viikonlopun Lappeessa, ja perjantaina aloitettiin psyykkisen valmentautumisen luennolla. Ja pakko se oli myöntää, että kisaräpiköinti on täysin ohjaajaan päänupin aiheuttamaa. Liian suuret ja monimutkaiset tavoitteet, joiden saavuttaminen on käytännössä mahdotonta. Joten ei muuta kuin ajatukset takaisin siihen, miksi agia ylipäätään harrastan: koska se on järjettömän upea laji harrastaa koiran KANSSA! Välitavoitteet peliin, pienistä onnistumisista se hyvä fiilis tulee!
Lauantai ja sunnuntai oli sitten hyppytekniikalle pyhitettyä. Etukäteen arvelin, että Waaran hypystä tuskin mitään kauheaa katastrofia löytyy, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Eniten kaipailin vinkkejä takaakiertojen & tiukkojen pakkovalssien rimojen tiputteluun, mikään kun ei tunnu auttavan.
Lopputulemana oli, että Waara on fyysisesti erinomaisessa kunnossa ja hallitsee kroppansa lähes täydellisesti! Mitä nyt pitkän kaulansa takia sai lisäarvonimen Kirahvi... Takaakiertoihin saatiin selkeät, yksityiskohtaiset ohjeet, joita noudattamalla kaiken järjen mukaan saadaan sekin ahdistus pois päiväjärjestyksestä. Fyysisesti ja hyppyteknisesti Waaralle ei pitäisi olla mikään ongelma selviytyä takaakiertojen rimoista, mutta nyt lähdetäänkin opettamaan oikeanlaista, tiukkaa & kokoavaa hyppyä. Hyvää treeniä tauon lähestyessä sekä sitten helmikuussa, kun palataan agitauolta!
Ja tosiaan, Tähtioppilas- arvonimen Waara sai Vapulta itseltään, sen verran nohevasti Api hoiti hommat kotiin!
Tälle vuodelle ei enää mitään kovin ihmeitä ole tiedossa. Kahdet valmennusrenkaan treenit, joulukuun puolivälissä Suomalaisen Jarin koulutus ja yhdet agikisatkin vielä Kotkassa.
Tokokisailua jatketaan varmaankin ensi keväänä, jollei sitten innostuta talvella käymään jossakussa lämpimässä hallissa...
Näihin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti