Viikonloppu alkoi perjantai-illan tokoiluilla.
Waara
- makoili hienosti tarkkaaisena paikoillaan, emäntä piilossa, jostä välillä kurkin niin, että Waara näki miut.
- iskunoutoja metallilla, muuten hyvä idea, mutta kun W ei halua vaihtaa sitä metsua motskuun :D
- pieniä seuruupätkiä, ok
- luoksetuloa, hienosti pysyi ja annoin sikailla luoksetulossa eli tarkoituksella hypätä päin, kun viimeksi jäi arpomaan, että mites tässä pitikään lähestyä vai pitikö ollenkaan...
- lopuksi ruutu niin, että nami valmiina, mutta Waara ei nähnyt namin vientiä. Tykitti suoraan ruutuun, matkaa n. 20m!
Nemo
- loistomakuu! Hiljaa ja rauhassa, suorassa. Nami edelleen vastakkaisella puolella aassa pitämässä koiraa suorassa.
- pari ruutun lähetystä, intona meni!
- tunari, oikea tuli, mutta taisi ehkä aavistuksen maistella osaa vääristä?
- jääviä, jos keskittyy niin onnistuu, jos haahuilee niin arpoo
- metskua iskunoutona namiin lennossa vaihtaen, ok! Kalistelu unohtuu, kun keskittyy siihen, milloin nami lentää. Väliin yksi nouto kokonaisuutena, ok!
- loppuun vielä ruutu niin, että palkka valmiina ruudussa. Matkaa 25-30m, meni suoraan (no vähän bumerangia matkalla :D) ruutuun!
Kokonaisuutena hyvän mielen tokotreenit! :)
Lauantaina olikin sitten WS-porukan agikoulutusta. Paikalla kaikki Waaran sisarukset emäntineen, Waaran iskä Woitto, äitimuori Kitka ja bonuksena Tiinan ruskeat kelpot. Kouluttajana Turusen Markus, jonka 32 esteen treenirata vielä radanrakennusvaiheessa tuntui aika...öh... haastavalta... Mutta ei se sitten ollutkaan mitenkään mahdoton, itse asiassa melko sujuvaakin menoa oli havaittavissa!
Muistista piirreltynä rata oli tämmöttinen:
Mitäs kaikkea...
2 puolivalssilal, 5-6 leijeröinti.
W tarjosi A:n sijaan putkea, joten otettiin tehotreeni "Kuuntelen emäntääni" ja lähetin Waaraa A:lle niin, että jäin itse koiran taakse. Jos tarjosi putkea, niin huomautus ja uusi lähetys. Ja onnistui! Kelperoksen kanssa kun ei todellakaan aina ehdi (mie ainakaan) esteen viereen osoittamaan, että kumpaan ollaan menossa... Joskus on vaan pakko kuunnellakin!
9 oli tavallaan saksalainen, vai oliko peräti saksalainen :D Mutta onnistui hienosti, kunhan ensin pilkottiin osiin.
12 puolivalssi.
Puomilla (ja aikaisemmin jo A:lla) perinteinen huomautus, eli koira saatava irti miun liikkeestä. Pitäisköhän tätä nyt ihan oikeasti jo alkaa treenaamaankin?!
17 jaakotus, ja onnistumisen ihmettelyn sijaan töppöstä toisen eteen, joten ehdin viemään putken oikeaan päähän! Hämmästyttävää, eikö totta!
Kepeille vienti ensin valssi+takaaleikkaus, toinen veto sylkkärillä, kumpikin ihan kohtuuok. Kepit onnistui mainiosti loppuun asti, joten palkkasin keppien jälkeen kummallakin kerralla.
Koira istumaan keppien loppuun, ja
22 saksalainen
Sitten hanaa! aina puomille asti.
Alastulolta tarkka vienti putkeen.
29 haltuunotto ja sylkkäri.
31 haltuunotto samalla koiraa kääntäen ja sylkkäri.
Tää oli niiiin mainio treeni, onnistumisia paljon, ja etenkin noita suoria pätkiä väliin, ettei mene liian jankkaamiseksi! Koira saa välillä painattaa menemään eikä joudu jauhattamaan liikaa tekniikkaa.
Kiitoksia vielä WS-porukalle ja kouluttajalle!
Sunnuntaina tipahdettiinkin sitten sieltä pilvilinnoista taasen jonnekkin helevetin porteille.
Aamu alkoi kouluttajien kouluksella, käytiin läpi parin ohjauskuvion kouluttamista.
Waara oli mukana, niin päästiin sitten suoraan ratatreeneihin, ei tarvinnut välillä käydä ajelemassa kotona.
Miulla oli mukana 1- ja 2-luokan ratapiirrokset, joita oli tarkoitus mennä. Osanottajia treeneissä vaan oli niin heikosti, että päädyttiin tekemään Samin takaakiertorataa.
Ei mennyt niinkö piti. Onneksi paikalla ei ollut alaikäisiä, sillä sen verran reippaasti tuli noiduttua, kun ei onnistu niin ei onnistu. Ja kun ei ole kouluttajaa, niin ei ole ketään neuvomassa, mikä mättää. Onneksi treenikavereilta saa vinkkiä, mutta ei siinä voi koko ajan toisen suoritusta olla neuvomassa, kun jokaisella on omakin koira lämmiteltävänä jne.
Rata ei periaatteessa ollut mitenkään mahdoton
Ensimmäinen yritys tökkäsi jo kolmosputkelle. Ja lähtökin kyllä tökki taas.
Mutta normisti putkia hakeva W ei lähtenyt yhtään irtoamaan putkelle, älyttömästi piti auttaa, että irtosi.
4-5 takaakierrot onnistui vetämällä ilman valssausta, siitä plussaa!
6 ei todellakaan onnistunut niin kuin oli tarkoitus, vaan meni räveltämällä heittämällä pyörittämällä, tätä voisi kutsua jatkossa hienolla nimellä "marikainen".
7 sylkkäri vippaus whatevö viskaisu
Kepit W haki moitteetta joka kerta (ja niitä oli paljon!). 2 kertaa taisi jäädä 2 viimeistä keppiä tekemättä, kun A kutsui, mutta uudelleen ottamalla saatiin malttia tehdä loppuun asti.
10 twist, onnistui kun ohjasin kunnolla ja etenkin takaakiertoon maltilla.
12-13 välissä meni riittävän monta kertaa hypylle 17.
Ensin kokeilin linjata ennen 12. Ok, sain käännettyä mutta sitten jäin itse niin taakse, että 14 hyppy venyi älyttömyyksiin + kepit houkutteli.
Puolivalssi 12-13 välissä toimi jotenkuten, W kääntyi hienosti, mutta edelleen 14 meni pitkäksi.
Yritin peruuttamalla, vastakkaisella kädellä, hyvä etten kärrynpyörälläkin saada hyppyä lyhyemmäksi, mutta aina tuli pitkä loikka.
Ainoa keino saada 14 hyppyä edes aavistus lyhyemmäksi oli käyttää viimeistä keinoa, eli huutaa "Waara!" juuri ennen hyppyä, jolloin vauhti hidastuu. Mie en vaan tykkää sitten yhtään sanallisesta ohjauksesta.
14-15 peruuttaen ja vasurilla koira 15 yli.
15-16 onnistui taas pelkästään vedolla ja työnnöllä, ei tarvitse valssailla, tästä taas pisteet Waaralle!
Oli oikeasti NIIN tuskaiset treenit, että oli kyllä hauskuus kaukana! Ei treenien tarvitse helppoja olla, mutta ihan älytöntä tahkota, kun ei ole ketään sanomassa, mikä mättää ja miten korjata. Nyt joitain kohtia osasi itsekin muuttaa, mutta ei todellakaan ollut kokonaisuutena mitään nättiä ratasuoritusta.
Onneksi miulla on loistava koira, joka jaksaa emännän (idioottimaista käytöstä ja aivan liian monta kertaa tehtyjä) toistoja! Ja onneksi on treenikavereita, jotka uskaltaa ja osaa neuvoa, vaikka näkee, että miulta nousee savu korvista! Iso kiitos etenkin Hennalle & Hannalle eilisestä!
Pahin ketutus katosi kyllä nopeasti, enemmänkin vaan nyt harmittaa se, etten tajunnut lopettaa treeniä aikaisemmin tai keskittyä oikeasti vain vaikka yhteen kohtaan. Onneksi sentäs muistin koiraa palkata, ja koirakin välillä palkkasi itse itseään repimällä miuta hihoista :D
Pari tuntia huilia välissä, ja takaisin hallille Nemon tokotreeneihin. Itsellä oli aluksi jokseenkin tympääntynyt olotila, vissiin jätin sen ketutuksen sinne hallille päivällä, ja nyt se hyökkäsi takaisin kimppuun...
Kouluttajana tällä kertaa Variksen Tommi, jolle me Nemon kanssa yleensä aina näytetään, mitä EI osata.
Tämäkään kerta ei ollut poikkeus.
Nemo oli haahuilevassa mielentilassa, tiedä sitten, oliko vika nameissa vai missä.
Kuivattua lihaa & keuhkoa oli palkkana, pitää vissiin vaan joka kerta niitä nakkeja pakata reppuun.
Nemon mahalle vaan se suolainen eväs ei välttis ole parasta, mutta...
Ensin uutta idaria. Tarkoituksella tein I-S-M, jotta tuo istuminen vielä vahvistuu VOI-luokan ajan.
Seuraaminen luokatonta. Istuminen vielä kohtuu ok, seisominen arsesta, samoten maahanmeno. Ei keskittynyt yhtään, seisomisessa jatkoi vaan "seuraamista" ja maahanmenossa jäi istumaan. Toinen yritys ei sen parempi.
Blaah.
Luoksetuloa.
Takapalkalla, nameilla lastattu tarrapatukka. Itse sekoilin jätössä, "koira alas" täh "koira alas" TÄH?!? Ai niin VOI luoksetulo alkaa koiran makuuasennosta... Huoh.
Ekalla seisomiseen suullinen+käsi+jalka+ vaikka mitä, pysähtyi ihan jees. Maahanmeno pelkällä suullisella ok, josta vapautus palkalle.
Tokalla sama, pienemmällä vartaloavulla, vapautus perusasennosta.
Kolmannella seisomiseen pelkkä suullinen, valui jonkin verran, mutta vapautus siitä palkalle.
Vinkkinä vaihtaa seisomisen "odota"-käskyn tilalle jotain napakampaa.
Kaukoja.
Muuten ihan siedettävää, mutta S-M tipahtaa eikä mene hissillä, jolloin siirtyy eteenpäin. Kyllästyttää jo koko liike, kun ei pysy paikoillaan niin ei pysy. Kokeiltiin myös laittaa eteen lauta, jottei pääse etenemään. Mielenkiintoisia asennonvaihtoja, kun vältteli laudan koskemista. Viimeinen vaihto niin, että etutassut tulivat laudan päälle. Huoh.
Tunari.
Kokeenomaisena. Piippaili kun odoteltiin liikkeen alkua.
Hiljeni, kun liike alkoi. Kapulat rivissä. Lähetys, lähti reippaasti, tsekkasi matkalla roskan, kurvasi parin metrin päässä olevalle agirenkaalle haistelemaan sitä, josta annoin uuden rauhallisen "oma" käskyn. Meni kapuloille, haisteli arpoi toi väärän. Näin koirastakin, että tuskin on oikea. Palautti nätisti, otin suusta, "Pöh" ja lähetin rauhallisesti uudelleen. Haisteli, nosteli vääriä, löysi lopulta oman ja palautti sen. Kehuin ja palkkasin.
Tommilta todennäköisesti ihan paikkansapitävä havainto siitä, että Nemo paineistuu, ja lähtee siksi haahuilemaan eikä mene kapuloille. Samoten nosteli vääriä ja selvästi kuulosteli miun reaktioita. Kiellot siis pois, rauhallinen lähetys uudelleen jos mokaa. Miulle on itselleni vaan vaikea muistaa, että jopa Nemo voi paineistua, kun se on aikaisemmin ollut Nemolle ihan tuntematon asia. Tai sitten en vaan ole osannut lukea tuota oikein, ja sikailut ym on olleet kuitenkin vaan painestumista. Sikailut kun jäivät lähes kokonaan pois, kun aloin pitämään Nemoa tiukasti käskyn alla kokeissa. Pidän sivulla koko ajan -> Nemo tietää, mitä pitää tehdä -> ei paineistu -> ei sikaile. Tunnarin kanssa etenkin vaan on ongelmana se, että vire ei saa nousta, tai pakka hajoaa täysin. Eli kokeenomaista treeniä, kapuloita enemmän, jotta joutuu oikeasti käymään niitä läpi oikeaa etsiessään.
Varsinainen tehotreeniviikonloppu siis!
Seuraavat treenit keskiviikkona, sitä ennen ei kyllä ajatellakaan treenaamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti