tiistai 12. lokakuuta 2010

Luuranko kaapissa

Tai tällä kertaa se luuranko iskettiin kuvattavaksi.

Eilen oli Waaran virallisten luustokuvien aika. Tarkalleen piti päivät laskea, kun Jyväskylän KV näyttelyyn jäi väliä 33 päivää :D Seuraavassa rakosessa ei olisi ehtinyt kuvatakaan, kun Voittaja-näyttelyihin varoaika olisi jäänyt liian lyhyeksi. Joten kuvattiinpa nyt, niin eipä tarvitse enää sitäkään pähkäillä.

Polvet kopeloitiin ensin. "Onpas nämä kyllä aika... siis todellakin aika... TIIVIIT!" Kiitos vaan pelottelusta arvon lääkärille, joka kehtasi vielä nauraa päälle! :D
Sitten Apinalta taju kankahalle, ja kuvaukseen. Kyynärät saatin kuvattua, niin sitten Waara päätti, että onhan tässä jo makoiltu... Joten lisää vaaleanpunaista elefanttia lihakseen. Lonkkakuva onnistui ensi räpsyllä ja parempi niin, koska Waara alkoi melko nopeaan jo taas heräillä. Otettiin vielä miun pyynnöstä 3 kuvaa selkäruodosta, ja hyvältä näytti nekin :)

Tässä kännykkäräpsyt kuvista























Nyt sitten odotellaan Kennelliiton tuomiota kuvista.

Waaralle annettiin heräte lääkärissä, ja tosi nopeasti Waara nousikin jaloilleen.
Kotiin päästyä Waara sammui kuin saunalamppu, eikä piristynyt enää millään. Tuntitolkulla makasi koomassa silmät raollaan viltin alla lämpöpullot ympärillään, mutta pysyi täysin tiltissä koko koira. Kävelyttämällä hetkeksi piristyi, mutta alta minuutin meni taas ihan hervottomaksi.

Iltakymmeneltä, 6 tuntia herätteen annon jälkeen ei emännän hermo enää kestänyt, vaan soitin päivystävälle eläinlääkärille. Komensi meidät näytille, ja mehän mentiin. Waara oli selvästi alilämpöinen edelleen, joten niskaan nesteytettiin lämmitetyllä liuoksella. Kummasti alkoi Apina piristyä, ja siinä sitten syödäkseen pari näytepussillista raksuja. Edellinen ruokailuhan oli yli 24 tuntia aikaisemmin, joten energiatasot ihan nollissa. Tämä yhdistettynä rauhoitteen vaikutukseen oli saanut Waaaran tilaan, jossa elimistä jumitti eikä tiennyt lämmetäkö vaiko eikö.

Lähes tunti vastaanotolla sitten toljotettiin, ja loppuajasta Waara oli jo Waara, eikä mikää outo koomaileva nahkakasa :D Yö meni silti toinen silmä auki torkkuessa ja Waaran menoa seuraillessa. Aamulla oli vielä aavistuksen väsähtäneen oloinen Apina, mutta eiköhän se siitä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti