Jahas, että päivitystaukoa taas ollut.
On sitä taukoa ollut muussakin touhussa, joten paljosta ei runsas lukijakunta ole jäänyt paitsi.
Agitreenitauko katkesi kisaamiseen vuodenvaihteen molemmin puolin. Hirrrrveen hyviä ratoja pikkuvioilla! Lahdesta taisi tulla 2x5 (rima) ja HYL, Kotkasta nollavoitto sekä 2xHYL. Kotkan voittorata oli vielä tämän vuoden ensimmäinen kisarata, joten jospa se vaikka ennustaisi vähän parempaa tulosvuotta! Tai sitten oli vaan noheva alku tälle vuodelle, josta suunta ei voi olla kuin alapäin!
http://youtu.be/yixPHkleTsA
Sitten taidettiin käydä kertaalleen treenamassa jotain pientä, ja jäätiin pakkastauolle. Nyt takana ensimmäiset ohjatut treenit tälle vuodelle viime torstaina. Waara räiski takaakiertoja ja ohjaaja tappeli kouluttajan kanssa. Normitreenit!
Tokon puolella on kisattu kummankin kanssa. Nemo kävi Mikkelissä, pojot ei riittäneet tulokseen, mutta itse suoritus oli kyllä kiva! Intoa löytyi, mutta treenaamattomuus (se pakkanen...) näkyi siinä, ettei se pienikään varmuus ollut mukana. Pikkuvikoja tuli paljon, ja EVL on niissä armoton. Waarakin pääsi testiin LPKY:n tokokokeessa 2.2. Menin paikalle puhtaasti turistina, mutta EVL-koirista oli yksi poissa, joten päästiin lennossa tilalle. Valmishan Waaran EVL ei vielä todellakaan ole, mutta käytiin hakemassa "vikalistaa". Ja Apihan osaakin vaikka mitä! Vauhti vei pisteitä (ruudussa etutassut juuri etuviivan päällä, zetassa ei jäänyt jääviin kun oli kerran käsketty seuraamaan ja muita pikkuvikoja), mutta Waaran asenne kehässä, se se vasta on jotain! Muutama riemunkiljahduskin pääsi esim tunnariin lähtiessä, mutta ei haittaa! Sen verran sujuvaa oli meno, että ilmoitin samalta istumalta Waaran Mikkelin kokeeseen 22.2. Treenattu on jo pariin kertaan, mutta ehkä enemmänkin olisi suotavaa, jotta alkaisi löytyä varmuutta ja sitä ällöä EVL:n vaatimaa pikkunipotusta, jotta ykkönen olisi mahdollinen.
Loppuun vielä suora kopsaus viime viikkoseista FB-päivityksestä:
Aattelemisen aihetta jokaiselle agilitya harrastavalle http://lottajaplikka.vuodatus.net/lue/2014/02/taman-tarinan-paatos
Itse olen Lotan kanssa täysin samoilla linjoilla, lajissa pitäisi ajatella huomattavasti enemmän sitä nelijalkaista kaveria.
Miksi etenkin maxikoirien rimakorkeus on mitä on, miksi nuoren koiran pitää olla jo 2-vuotiaana täysin oppinut superkoira?
Waaran kanssakin iski osittain "vauhtisokeus" Waaran ollessa nuorempi, ensimmäinen OIKEA agikoira ja vaikka mitä! Peiliin katsomisen paikka siis itsellänikin.
Nyt kuitenkin on tietoa kertynyt niin paljon, että seuraavan pennun kanssa nuoruusaika menee ihan toisin etenkin agilityn suhteen.
Tavoitteellinen treenaaminen agilityssa on mahdollista myös niin, että mennään koiran ehdoilla, ei kiirehditä nuoren koiran kanssa ja huolehtidaan myös koiran lihashuollosta. Mutta kuten Lotankin tarina osoittaa: tarinalla voi silti olla surullinen päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti