Kuukauden kuulumiset

Mitäs kaikkea sitä kuukauteen mahtuukaan...

Ensimmäiseksi video Imatran tokokeesta, josta siis saatiin TK1-titteli.

Kuun vaihteessa reissattiin Mirkan&Rapen kanssa Marin& Paten vieraiksi Kuusamoon.

Torstaina 30.7. lähdettiin aamusella ajelemaan kohti Kuusamoa, ja Marin kotipihaan käännyttiin iltaseitsemän aikaan, eli matkaa tehtiin noin 10 tuntia. Koirat oli vaivattomia

matkakumppaneita, molemmat nukkuivat lähes koko matkan.

Perjantaina käytiin ensin testaamassa Marin&Paten agitaitoja, ja hienosti sujui :D

Samalla myös Rape teki pienet treenit, ja Nemokin pääsi fiilistelemään rimat maassa.

Viiden aikaan päästiin sitten itse asiaan, eli vaeltamaan osa Karhunkierroksesta.

Kiutakönkäältä lähdettiin reissuun, ja perjantai-illan aikana vaellettiin hieman vajaa 10 km

Ouankajoen komeissa maisemissa. Ensimmäinen yö nukuttiin Ansakämpän pihassa teltoissa, kämppiin kun ei koiria enää saa viedä.

Lauantai-aamuna kaikessa rauhassa pakkailtiin tavarat ja lähdettiin liikkeelle. Heti alkuun saatiin hiki pintaan Ansakämpän pihasta nousseilla kohtalaisen korkuisilla rappusilla. Matkan varrella tuli vastaan poro jos toinenkin, ja liian tuttavalliset porot Pate kävi hallitusti ajamassa kauemmas. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä, ja kuuden maissa oltiin seuraavalla yöpymispaikalla Kitkajoen rannalla. Teltat taas pystyyn, ruoan laittoon ja jokipeseytymisen jälkeen uni maistui.

Kaikki sattumukset kasaantuivatkin sitten sunnuntaiaamulle...

Ensin Rape pelastettiin 2 kertaa koskesta, pelastajina ensimmäisellä kerralla Mari ja toisella Mirka. Nooh, saatiin tavarat kasaan ja aloitettiin rinkkojen nostamista selkään, jolloin Marin rinkka sanoi RÄKS. Ja olkain poikki. Onneksi lähin tie oli vain 1 km päässä, joten Mari soitti apuvoimat paikalle, ja rinkat saivat autokyydin kotiin. Tosin tuo 1 km oli tuskien taival, Pähkänän rinne ei ole ihan niitä pienimpiä... Päiväreppuun otettiin sunnuntain tarpeet, ja matkaa jatkettiin kevyellä kantamuksella. Sunnuntai kuljettiin Kitkajoen rantaa pitkin aina Jyrävän 9 metrisen putouksen ohi Juumaan asti, jossa Skoda odotti väsyneitä vaeltajia.

Loput kuvat reissusta.

Reissun jälkeen koittikin Nemon kohtalon päivä: kastraatio. Ja vielä kaiken lisäksi päivää ennen Nemon 3-vuotis syntymäpäivää! Oli siinä lahjaa kerrakseen...

Karvanopat lähti keskiviikkona puolen päivän aikaan, ja hain kotiin nukuksissa olleen Nemon. Nukutuksen sanottiin riittävän koko illaksi, mutta hahhahhaa Nemo oli jo 3 tuntia myöhemmin täysin tolpillaan.

Kipulääkkeitä Nemo ei saanut, koska maha ei niitä enää kestä. Keskiviikkoiltana Nemo sai noin tunnin kestäneen kipukohtauksen, joka rauhoittui, kun pidin kylmäkallea Nemon jalkovälissä. Torstainakin sai pienemmän kipukohtauksen, joka sekin meni kylmäkallen avulla ohitse. Ja perjantaina koirasta ei mitään enää huomannutkaan... Kaulurikin vain pahensi menoa, koska pitäähän sitä vauhtia olla, että kaulurikin mahtuu :D Nyt haava on jo lähes kokonaan parantunut, mutta varuilta pidän vielä pari päivää kauluria.

Viime aikojen tärkein uutinen lienee kuitenkin se, että pennut ovat syntyneet! Syyskuun puolivälissä taloon siis tupsahtaa toinen kelpie, joka sekin on yllättäen ruskea, vaikka mustia odotettiinkin :D